Kymppilinja

Kaupunkilapset

Текст Kaupunkilapset

Mä nään sen kaiken, istun metrossa hiljaa.
Pikkulapset juoksee vaunun päästä päähän kilpaa.
Vilpitön riemu jota harvoin näkee muissa, leikki
jatkuu latvaan asti, oksat kasvaa puissa.
Murrosikäset vaununperällä kiroillaan,
kuori niin pirun kova, mut sisin häpee vaan vikojaan.
Leijonat taulassa keski-ikäsii sikoja,
juoppojen tylyt kommentit saa vanhuksetkin hikoomaan.
Sörkän kohalt pari nistiä saapuu, toinen turvautuu tolppiin,
ja toinen turvalleen kaatuu. Vanhempi nainen huutaa "Ylistäkää
Jeesusta!", joku vastaa "Vitut, kirkko vikat sentit vie sulta."
Nuori maahanmuuttaja istuutuu vierustaan, kaivaa taskusta osotteen,
sijaintia tiedustaa. Tunneli loppuu, ja vauhti hiljenee.
Nousen ylös kun pimeydestä pysäkki ilmenee.

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Aurinkomme nousee pitkänsillan rannassa,
torit herää henkiin, mul on koko stadi vastassa.
Jokaiset puut, puskat ja pensaat, talot, seinät,
valot, köyhät ja kersat, sporat, metrikset,
kellon alta mantalle, kluuvista kamppiin ja
Mannerheimin patsaalle. Helsinki, nimi pelkästään
muusana, kosketa mun taivasta, rakkaus meil on suuntana.
Kesäyönä himaan kävellessä näkee kaiken, tän kauneuden,
tunnelman ja katukuva-taiteen. Hienosto perheen sekaan
huittien ja hatsien, täs on sulle pala totuut kaupunkilapsien.

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Keskellä tätä kaupunkii pelleilin nuorena vuosii,
mä huusin aamuin näille kaduille "Hyvää huomenta Suomi!"
Ilman huolii mä löysin alkuni askelman, mä synnyin kaupunkiin
ja elän kaupunkilapsena. Kaupunkimaisemat muistuttaa niist
hetkistä pihoil, oli leikkii ja iloo, nyt ne elää teksteinä pihois.
Pitäis kai viel huudella kaduille aamusin, nyt otat polkupyöräs
ja poljet vittuun tästä kaupungist. Nykyään ei tajuu mihin on kykenevä,
aamuruuhkas säkin oot valmis heittämään pyyhkeen kehään.
Mut eipä seinät ympärillä käy ahdistaa stadissa.

Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Ullanlinnan vanhat kotikulmat ei hävii mielestä ajan kaa,
muistan kaikki kasvot naapureista lehdenjakajaan.
Jäi seittemän vuoden jälet sinne näistä kengistä,
asun vieläki stadis, mut se siitä sporanpenkistä.
Jäi taakse ne rakkaat talot ja porttikongit,
sporapysäkit, isot kirkot ja tornit.

Nää talot maalaa muistoja seinämiin
mikään ei peitä niit, mihinkään ne ei hävii

Autoi, dösii, raitiovaunuja, ihmisii, eläimii, itkuja, naurua.
Sopivan vilkasta ja tapaturma altista,
stadissa, oma koti kullan kallis. Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä

Kiitos anteeks & näkemiin

Текст Kiitos anteeks & näkemiin

Lopussa kiitos seisoo
matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Harvoin olin tyhjänpanttina, asetin tavotteita.
Aivan liian aikasi astelin valokeilaa.
Hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.
Isästä peilautuu paljon pojan tän kuva.
Arvostan luovuutta ja teen asioit oman pään mukaan.
Voittajaks ei synnytä, mut siihen kasvaa voi.
Ja hyvä valmennus saa asennevamman pois.
Ympäristö puhaltaa tuulta sun purjeisiin,
mut perämies, luotsi ja kapteeni on kaikki sun heinii.
Ei, nii helppo ku kuvittelis,
mut oon oppinu maalaa ennen ku kuivuu sivellin.
Ja mul on tarpeeks väriä ympärillä,
ja periaatehan on et täält hävitään ystävinä.
Ootte lojaalisii, oon kiitollinen siitä,
Ja vaik täs oon Ralphe, teitä Nikon nimes kiitän

Lopussa kiitos seisoo
matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niitten annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävii en käsi nojaimii.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jäi taakseni,
niin mä pahoittelen.
Anteeksi.

Lopussa kiitos seisoo
matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.

Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonan,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Jos sä muistat, kannoin jättäriltä sut himaan,
ja sä selitit siin matkal miten rakastat sun Tiinaa.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Mut jossain vaiheessa tyttöön mä vaihdoin ne.
Alleviivan ongelmat mun oman pääni sisällä,
se on rakkaut, draamaa, anarkiaa, mitä suhde sisältää.
Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.

Lopussa kiitos seisoo
matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.